Post by marian on Nov 3, 2010 7:25:28 GMT -5
Hrrr.. Herätessäni aamulla tunsin olevani aivan jäässä. Nousin sängystä hampaat kalisten ja kirosin mielessäni Mickiä tämän jätettyä ikkunan auki yöksi. "Mikähän idea siinä on ollut, kyllä pitäis tietää että loppusyksyn yöt on kylmiä!" tuumin mielessäni. Mickiä asia ei kuitenkaan näyttänyt häiritsevän, päin vastoin, mies nukkui kuin pieni possu peittojensa keskellä. Pukeuduin, heitin Mickiä tyynyllä ja lähdin keittiöön koluamaan kaappeja löytääkseni jotakin syötävää.
En löytänyt muuta kun eilistä kahvia, jonka lämmitin, laitoin termosmukiin ja lähdin sen voimalla talliin. Sytyttelin valot päälle, ja tunsin sydämen sykähtävän rinnassani ihastuksesta kun katselin käytävää eteenpäin ja kuuntelin hevosten unisia hörähdyksiä. Kävelin varastokarsinaan, sekoittelin hevosten aamuruoat, lastasin ne kärryyn ja palasin tallikäytävälle. Joku malttamaton jo potki etusellaan ovea, Keiju varmaankin. Katsahdin kelloa jaettuani rehut hevosille, ja huokaisin. Jimmy mitä ilmeisemminkin on taas vaihteeksi myöhässä, lähentelihän kello jo puoli kahdeksaa..
Hain tallin puhelimen toimiston pöydältä, valitsin työntekijämme numeron ja odotin malttamattomana että jimmy vastaisi. Puhelin hälytti kerta toisensa jälkeen, kunnes hän viimein vastasi, yllättävän pirteän kuuloisesti. Mäkätin hänelle toden teolla, siitä miten sai olla viimeinen kerta kun hän on myösässä. Vasta kun vedin henkeä, kuulin oven aukeavan, käännyin ja näin Jimmyn puhelin korvallaan naamallaan tuo ärsyttävän pirullinen virne kun hän katsoi minua. "Paikalla ollaan, pomo" hän naurahti, otti Loksun karsinasta ja lähti taluttamaan tätä tarhaan. Itse lähdin Keijun kanssa perään miettien, että ori saisi pitää tänään vapaapäivän leikkien Loksun kanssa. Veimme loputkin hevoset tarhoihin nauttimaan vesilätäköissä loikkimisesta, mistä ainakin Zeta tuntui pitävän. Housuthan sitä taluttaessa kastui, mutta onneksi oli saappaat jalassa! Jaoin viellä aamuheinät hevosille sillä aikaa kun Jimmy ryhtyi mutisten siivoamaan yön aikana sotkeentuneita karsinoita.
Juuri sopivasti oltuani valmis heinien jaosta, Mick saapui talliin avukseni. Olimme suunnitelleet että kunnostaisimme hoitajille varattua huonetta hieman siistimmäksi. Likaisen valkoisine seinineen paikka ei juurikaan hirveän houkutteleva ole. Mick oli edellisenä iltana putsannut paikan lattiasta kattoon painepesurilla, jotta pääsisimme suoraan maalaushommiin. Olin jo aikaisemmin valinnut seiniin semmoisen mukavan rauhallisen beigen sävyn, joihin taiteellisilla lahjoilla siunattu ystäväni kävisi myöhemmin piirtämässä tallin hevosten kuvia.
Maalaushommissa tuhrautui isompi tunti, eikä se aivan helppoa hommaa ollut. Molemmat turhauduttiin oikein urakalla, ja pientä riidanpoikastahan siinä syntyi.. Annoin Mickin jäädä viimeistelemään hommaa siksi aikaa kun itse lähtisin käymään maastolenkillä Loksulla.
Ilokseni sain maastoseurakseni Jimmyn ja Minishan, sillä onhan porukassa mukavempaa niin hevosilla kuin ihmisilläkin! Suunnittelin että ratsastaisimme pisemmän lenkin kotilaakson ympä, missä menisi nopeammalla temmolla mentäessä sopivasti vähän vajaat pari tuntia. Mick saisi hoidella hevosten heinien jaot sillä aikaa.
Maastolenkki meni loistavasti, ja koko konkkaronkka oli yhtä hymyä tallin pihaan saapuessamme. Edes Minisha ei ollut enään yhtä nyrpeän näköinen kun lähtiessämme, tamma kun ei oikein tihkusateesta välitä. Kenties Loksun voittaminen maastossa laukatessa piristi sitä, eihän pienellä haflingerilla ole mitään mahdollisuuksia entistä laukkahevosta vastaan!
Hoidin Loksun, laitoin loimen pikkuorin selkään ja vein takaisin tarhalle Keijun seuraksi. Menin itse hetkeksi sisälle syömään ja vaihtamaan vaatteet ennen kaupungille lähtöä. Soitin myös Mickin syömään ruuan oltua valmis.
Jimmy jäisi pitämään tallia pystyssä siksi aikaa kun minä ja Mick mennään etsimään hoitajien huoneeseen huonekaluja. Kyllä siellä pian jo viihtyy, toivottavasti saataisiin sille käyttöäkin
En löytänyt muuta kun eilistä kahvia, jonka lämmitin, laitoin termosmukiin ja lähdin sen voimalla talliin. Sytyttelin valot päälle, ja tunsin sydämen sykähtävän rinnassani ihastuksesta kun katselin käytävää eteenpäin ja kuuntelin hevosten unisia hörähdyksiä. Kävelin varastokarsinaan, sekoittelin hevosten aamuruoat, lastasin ne kärryyn ja palasin tallikäytävälle. Joku malttamaton jo potki etusellaan ovea, Keiju varmaankin. Katsahdin kelloa jaettuani rehut hevosille, ja huokaisin. Jimmy mitä ilmeisemminkin on taas vaihteeksi myöhässä, lähentelihän kello jo puoli kahdeksaa..
Hain tallin puhelimen toimiston pöydältä, valitsin työntekijämme numeron ja odotin malttamattomana että jimmy vastaisi. Puhelin hälytti kerta toisensa jälkeen, kunnes hän viimein vastasi, yllättävän pirteän kuuloisesti. Mäkätin hänelle toden teolla, siitä miten sai olla viimeinen kerta kun hän on myösässä. Vasta kun vedin henkeä, kuulin oven aukeavan, käännyin ja näin Jimmyn puhelin korvallaan naamallaan tuo ärsyttävän pirullinen virne kun hän katsoi minua. "Paikalla ollaan, pomo" hän naurahti, otti Loksun karsinasta ja lähti taluttamaan tätä tarhaan. Itse lähdin Keijun kanssa perään miettien, että ori saisi pitää tänään vapaapäivän leikkien Loksun kanssa. Veimme loputkin hevoset tarhoihin nauttimaan vesilätäköissä loikkimisesta, mistä ainakin Zeta tuntui pitävän. Housuthan sitä taluttaessa kastui, mutta onneksi oli saappaat jalassa! Jaoin viellä aamuheinät hevosille sillä aikaa kun Jimmy ryhtyi mutisten siivoamaan yön aikana sotkeentuneita karsinoita.
Juuri sopivasti oltuani valmis heinien jaosta, Mick saapui talliin avukseni. Olimme suunnitelleet että kunnostaisimme hoitajille varattua huonetta hieman siistimmäksi. Likaisen valkoisine seinineen paikka ei juurikaan hirveän houkutteleva ole. Mick oli edellisenä iltana putsannut paikan lattiasta kattoon painepesurilla, jotta pääsisimme suoraan maalaushommiin. Olin jo aikaisemmin valinnut seiniin semmoisen mukavan rauhallisen beigen sävyn, joihin taiteellisilla lahjoilla siunattu ystäväni kävisi myöhemmin piirtämässä tallin hevosten kuvia.
Maalaushommissa tuhrautui isompi tunti, eikä se aivan helppoa hommaa ollut. Molemmat turhauduttiin oikein urakalla, ja pientä riidanpoikastahan siinä syntyi.. Annoin Mickin jäädä viimeistelemään hommaa siksi aikaa kun itse lähtisin käymään maastolenkillä Loksulla.
Ilokseni sain maastoseurakseni Jimmyn ja Minishan, sillä onhan porukassa mukavempaa niin hevosilla kuin ihmisilläkin! Suunnittelin että ratsastaisimme pisemmän lenkin kotilaakson ympä, missä menisi nopeammalla temmolla mentäessä sopivasti vähän vajaat pari tuntia. Mick saisi hoidella hevosten heinien jaot sillä aikaa.
Maastolenkki meni loistavasti, ja koko konkkaronkka oli yhtä hymyä tallin pihaan saapuessamme. Edes Minisha ei ollut enään yhtä nyrpeän näköinen kun lähtiessämme, tamma kun ei oikein tihkusateesta välitä. Kenties Loksun voittaminen maastossa laukatessa piristi sitä, eihän pienellä haflingerilla ole mitään mahdollisuuksia entistä laukkahevosta vastaan!
Hoidin Loksun, laitoin loimen pikkuorin selkään ja vein takaisin tarhalle Keijun seuraksi. Menin itse hetkeksi sisälle syömään ja vaihtamaan vaatteet ennen kaupungille lähtöä. Soitin myös Mickin syömään ruuan oltua valmis.
Jimmy jäisi pitämään tallia pystyssä siksi aikaa kun minä ja Mick mennään etsimään hoitajien huoneeseen huonekaluja. Kyllä siellä pian jo viihtyy, toivottavasti saataisiin sille käyttöäkin
