Post by Aida on Nov 7, 2010 16:39:36 GMT -5
Aida
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
Se päivä tulisi taatusti jäämään Jimmyn mieleen. Nuori mies oli vastikään saanut aamupäivän hommansa tehtyä ja valmistautui lähtemään taukonsa ajaksi kaupunkiin, kun Aida Bayer pyörähti paikalle ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Jimmyn katse seurasi nuorta vaaleaverikköä, kun tämä kulki jokseenkin eksyneeltä vaikuttaen pihan poikki ja pälyili ympärilleen. Jimmyllä ei ollut aavistustakaan siitä, kuka tämä nainen oli, mutta selvää oli, että nainen etsi jotakin. Nuori mies antoi flirttailevan hymyn kavuta huulilleen, ennen kuin saapasteli pihan poikki jututtamaan tuota vaaleaa ilmestystä.
"Morjens, tarvitsetko sä apua?" Jimmy kysyi naiselta katsellen tätä arvioivasti päästä varpaisiin - pahus vie, eipä ollut tämäkään typykkä pahimmasta päästä.
Nainen vastasi Jimmyn katseeseen tyynesti, miltei kylmästi, ja herätti Jimmyn uteliaisuuden viileällä olemuksellaan. Aida Bayer oli autuaan tietämätön edessään seisovan miehen pelimiehenmaineesta; vaikka Aida olikin asunut kylällä jo hyvän tovin, hän ei ollut järin perillä juoruista ja huhupuheista. Häntä ei kiinnostanut.
"Mä etsin Mariania", Aida ilmoitti. "Se lupasi perehdyttää mut hommiin tänään."
"Vai että Mariania", Jimmy sanoi verkkaisesti pohtien samalla kuumeisesti - aivan, Marian oli maininnut jotakin uudesta työntekijästä. Ei, Jimmy ei ollut osannut odottaa häntä saapuvaksi juuri nyt. Tämän naisen täytyi kuitenkin olla se puhuttu tallityöntekijä. "Sä olet siis tulossa tänne töihin?"
Aida vastasi nyökkäämällä.
"Tervetuloa vaan", Jimmy virnisti naiselle ja tarjosi kätensä kätelläkseen häntä. "Mä olen Jimmy Hoffmann."
"Aida Bayer", vaaleaverikkö esittäytyi ja puristi Jimmyn kättä lyhyesti. "Oletko sä töissä täällä?"
"Olen. Mä olen Marianin ja Mickin talliorja numero yksi. Tervetuloa vaan mukaan orjuutettavien otusten kerhoon."
"No kiitos. Tiedätkö sä, mistä mä voisin löytää Marianin?"
Jaha. Tyttö ei ilmeisesti ollut juuri nyt juttutuulella, Jimmy totesi. Hän päätyi ohjeistamaan Aidan seuraamaan itseään päärakennukselle, jonka ovella he törmäsivät itse Marianiin. Nainen katsoi kaksikkoa tovin hajamielisen näköisenä, ennen kuin ymmärrys leimahti hänen kasvoillaan.
"Kas hei, Aida!" Marian tervehti Jimmyn vieressä seisovaa naista iloisesti. "Ai niin, aivan, se perehdytys... Tulkaa ihmeessä sisään, molemmat."
"Mihin mua tarvitaan?" Jimmy kysyi aavistuksen verran myrtyneen kuuloisena: hänhän oli tauolla, hän oli lähdössä kaupunkiin - miksi hänen pitäisi mennä sisään? Se kuulosti siltä, ettei kaupunkiinmenosta tulisikaan mitään.
"Pitäähän sunkin olla paikalla. Katsotaan vähän teidän työtehtäviä", Marian ilmoitti yksioikoisesti ja johdatti kaksikon perässään keittiön pöydän ääreen.
Se päivä tulisi totisesti jäämään Jimmyn mieleen. Sen sijaan, että hän olisi saanut pitää taukonsa juuri niin kuin olisi halunnut, hän joutui viettämään sen päärakennuksen keittiössä pöydän ääressä istuen ja siinä tilanteessa mielestään kovinkin turhaa löpinää kuunnellen. Ja kun Marian ja Aida noin tunnin kuluttua saivat asiansa käsiteltyä, Jimmy kuvitteli jo olevansa vapaa lähtemään, mutta ei - Marian vaati häntä esittelemään tilaa ja hevosia tuolle Aidalle, joka ei koko keskustelun aikana suonut juuri silmäystäkään Jimmylle, saatika että olisi puhunut tälle sen enempää kuin välttämätöntä oli.
Vaikka Jimmy kuinka yrittikin vedota kiireeseen, hän joutui lopulta taipumaan Marianin tahtoon. Toisaalta, Jimmy tuumasi kierrättäessään henkilökunnan uutta jäsentä tallialueella, voisi tämä pahemminkin mennä. Aida voisi hyvinkin olla joku kapinen vanha täti-ihminen, jolla ei olisi tippaakaan huumorintajua. Ei Aida kenties nauranut hänen jutuilleen, mutta hymähteli kuitenkin ja vaikutti oikeastaan ihan hyväntuuliselta ja rennolta työtoverilta.
Aidan ei totisesti ollut mahdoton kuvitella, että hän voisi viihtyäkin Weigelin ratsutilalla. Tilat ihastuttivat häntä ja hevoset olivat kukin mitä hienoimman oloisia persoonia. Marian oli mukava ja Jimmy, no, kenties hieman ärsyttävän yli-itsevarma ja omasta mielestään selvästikin varsin vakuuttava naistenmies. Se miehen kunniaksi oli sanottava, ettei tämä tuntunut vieroksuvan tallitöitä ja tuli selkeästi toimeen hevosten kanssa. Marianin mieheen Aida ei ollut toistaiseksi törmännyt, mutta tuskinpa hänkään voisi ylitsepääsemättömän kamala olla. Ainakaan toivottavasti.
"Tässä tää nyt sitten on - ei täällä hirmuisesti muuta esiteltävää ole", Jimmy päätti tallinesittelykierroksensa. "Mitäs neito tuumaa?"
"Neito tuumaa, että tila vaikuttaa oikein mukavalta", Aida hymähti. "Työhaastattelussa käydessäni mä en pahemmin ehtinyt täällä kierrellä, joten musta oli mukava saada tutustua tiloihin nyt."
"Koska sä aloitat työt?" Jimmy kysäisi naiselta vilkaistessaan kelloa: hän ei ehtisi enää kaupunkiin kuitenkaan, joten samapa tuo olisi jututtaa Aidaa hieman.
"Ens viikolla", Aida vastasi lyhykäisesti.
"Missä päin sä muuten asut? Ei olla kaiketi aiemmin törmätty."
"Mä asun kymmenen kilometrin päässä kylällä", Aida sanoi. "En mä usko että me oltaisiin törmätty, vaikka aika jännä sinänsä ettei, ei tää paikka kuitenkaan mahdottoman iso ole ja mäkin olen täällä vajaan vuoden ajan asunut."
Jimmyn tauko alkoi lähestyä loppuaan. Aida jätti miehen töihinsä ja porhalsi itse autonkotterolleen - uskollinen vanha Peugeot nökötti hyljätyn näköisenä vähän kauempana. Jostakin syystä Aidan kävi autoa yhä useammin sääliksi: parka alkoi jo viestiä hänelle, ettei pistäisi pahitteeksi leppoisia eläkepäiviä.
"Kestä vielä muutama kuukausi, muru", Aida mumisi istahtaessaan ratin taakse. "Mulla ei taida olla vielä varaa hankkia sulle seuraajaa, enkä mä tiedä raaskisinko mä kuitenkaan. Sun täytyy vaan kestää vielä muutama kuukausi. Tai vähän enemmän."
Aida lähti luotsaamaan oikullista autovanhusta tottunein ottein kohti kotia. Hän tunsi autonsa ja sen tavat tarkalleen, ja pysähtyessään liikennevaloihin Aida toivoi hiljaa mielessään, että oppisi tuntemaan Weigelin ratsutilan tavat yhtä hyvin kuin rakkaan kotteronsa. Kenties hän jopa kiintyisi tilaan samalla tavoin kuin pieneen, punaiseen Peugeottiin.
(tästähän että mä näin sanoin ei tietenkään tarvitse jimmylle kertoa ;D ) Kauhee kun joutuu aina varoittelemaan uusia tallille tulevia naisia tosta 