Post by felicia on Dec 7, 2010 11:21:47 GMT -5
Oli vielä pimeää, lukuunottamatta kuun helottavaa valoa. Kävelin ripein askelin tien reunaa pitkin, hengityksen höyrytessä ilmaan. Paukkupakkanen kipristeli poskiani ja nenänpäätäni. Hui kun oli kylmä!
Olin enemmän kuin kiitollinen nähdessäni Weigelin pihapiiriin tulvivan valon - vihdoinkin perillä! Vilkaisin puhelimeni näyttöä, jossa kello vilkkui 07:15. Erinomaisesti aikataulussa, tuumasin mielessäni ja hymyilin. En kuitenkaan hidastanut vauhtia vaan pakenin tallin lämpöön. Suljin oven kiireesti perässäni ja huokaisin tyytyväisesti ja hiukan katkonaisesti. Jännitys ei vielä ollut laisinkaan tipotiessään, sillä olihan tämä vasta toinen kerta talleillessani Weigelissä.
Hevoset söivät juuri parhaillaan aamuruokiaan ja ilmassa tuoksui kaura. Omaa mahaanikin kurni, sillä aamupuuro oli jäänyt väliin. Niin kova oli tuo jännitys ollut. Onneksi se oli laantunut kävellessä ja pystyin nyt suhteellisen rennosti kävelemään.
Kuulin lähestyvää viheltelemistä ja askelia. Pian kulman takaa kaarsi tummatukkainen nuorukainen. Tästä uhkui itsevarmuus ja leuhka olemus. Tunsin samantien epävarmuutta tuota henkilöä kohtaan ja kylmät väreet kulkivat pitkin selkääni tämän suodessa hymyn minulle.
- Kappas, uutta naisväkeä. Mies sanoi hymyillen ja iski silmää. Tunsin punastuvani poskilta, mutta ne olivat onneksi punaiset vielä pakkasen jäljiltä.
- Hei, olen Felicia Koubek. Mukava tutustua, esittäydyin muodollisen kohteliaasti ja soin jäykän hymyn tuolle miehelle.
- Jimmy, Weigelin ehdoton ykkösvalinta. Käänny vain minun puoleeni, jos sinulla on ongelmia. Minkälaisia vain. Hän naurahti ja iski taas silmää. Räpsyttelin silmiäni hiukan hämmästyneenä ja naurahdin heikosti sanomatta sanaakaan.
- Heitetäänpäs nämä hevoset pihalle. Otapas sinä tuo Minisha niin minä otan Bean. Etkös tullutkin Minishaa tänne hoitelemaan? Jimmy kysyi, heittäessään minulle riimunnarun. Otin sen kiinni ja lähestyin Minishan karsinaa vastaten:
- Kyllä vaan.
Tervehdin Minishaa rauhallisesti ja tamma katseli minua odottavasti. Nostin lämpimän fleeceloimen sen selkään. Taputin Minnien kaulaa ja kliksautin riimunnarun kiinni tamman riimuun. Sitten veimme Jimmyn kanssa hevoset peräkanaa tarhaan ja Jimmy heitti molemmille aamuheinät. Palasimme tallille ja sain viedä Loksun tarhaan. Muutkin hevoset vietiin ulos ja ne saivat aamuheinät. Pian tarhoilta kuului tyytyväinen heinien rouskutus. Hetken ihailtuani hevosia, jatkoin takaisin tallille ja ryhdyin siivoamaan Minishan karsinaa. Jimmy neuvoi minulle Weigelin aamurutiineja hyvin flirttailevaan sävyyn, jonka koin hiukan ahdistavana. Pyrin olemaan vähät välittävä tuon miehen puheista. Olin minä hiukan kuullut juoruja miehen käytöksestä kylällä kaupassa käydessäni. Olihan tuo hemmetin seksikäs näky ja mies hoiti hevoset hyvin, kieltämättä.
Mahani kurni jo aivan totaalisesti puolenpäivän aikoihin. Pistäydyin hoitajien huoneelle syömään voileipiäni. Huone oli viihtyisä ja lämmin. Joku oli keittänyt kahvia, sillä pannu oli täysi. Kaadoin itselleni kupillisen ja mussutin tyytyväisenä leipiäni. Tämän olin kertakaikkisesti ansainnut!
Olin päässyt melko nopeasti jutun juoneen, tuumasin putsatessani Minishan varusteita ja rasvatessani satulaa. Hyräilin ajatuksissani ja istuin toimiston vanhalla jakkaralla kun Marian pyrähti sisään. Hänellä oli yllään ratsastustamineet ja hän huikkasi minulle nopean tervehdyksen. Nainen kiiruhti pöydän luokse papereita selailemaan. Istuin aivan hiirenhiljaa kunnes Marian nosti päätään ja katsoi minua.
- Felicia, viitsisitkö Minishaa käydä hiukan juoksuttamassa? Tammaa ei ole eilen ratsastettu ja sillä on taatusti energiaa.
Nyökkäsin haltioituneena ja lopettelin varusteiden putsaamisen. Marian kiiruhti takaisin käytävälle ja huusi jotain jollekin. Mick kuului vastaavan lyhyesti vaimonsa viestiin.
Riimunnaru riippui kädessäni kun tallustelin Minishan tarhalle. Tamma seisoi portilla vasenta takakoipeaan lepuuttaen.
- Heippa Minnie, lähdetäänkös vähän liikkumaan? Kysäisin tammalta ja silitin sen otsaa. Minisha vastasi ryhdistäytymällä ja kulkemalla reippain askelin vierelläni tallille.
Jätin Minishan käytävälle ja hain sen sen harjapakin, suitset, juoksutusliinan ja -raipan. Tamma katsoi korvat höröllään ja kiinnostuneena tamineita. Laitoin fleeceloimen karsinan ovelle ja harjasin Minishan kauttaaltaan. Se näytti nauttivan hoidosta suunnattomasti, silmät ollen ummessa.
Maneesista kuului taas ääniä ja arvelin Marian olevan ratsastamassa. Mickin ääni kajahti ilmoille ja kuulin puomin putoavan. Talutin Minishan tyhjälle kentälle ja suljin portin perässämme.
Suunnistin keskelle kenttää, eikä minun tarvinnut ohjeistaa Minishaa juuri yhtään - se tajusi jutun jujun ja lähti kulkemaan muutaman metrin päässä minusta, ympyrällä.
- Hyyvä tyttö, kehuin tammaa rauhallisella, mutta selkeällä äänellä.
Toistaiseksi Minisha vaikutti rauhalliselta siinä kävellessään. Välillä se nosti päätään ja vilkaisi ympärilleen.
Kun siirryin juoksuttamaan sitä ravissa, pyrähti tamma liikkeelle pitkin ja matkaavoittavin askelin! Se ravasi pääkorkealla ja häntä koholla. Tamman sieraimet olivat suuret ja korvat höröllään. Tuo voikko kaunotar oli upea näky valkoista lumea vasten ja toivoin, että olisin voinut ottaa siitä sillä hetkellä kuvan.
Laukka nousi Minishalta nopeasti ja hiukan liian kovaa. Jouduin rauhoittamaan tahtia äänelläni ja tamma korahteli. Se näytti fantastiselta, niin elegantilta!
Juoksutettuani Minishan, kävelytin sitä kenttää ympäri vierelläni. Kohta Mick käveli lähemmäs ja huusi minulle:
- Voisitko laittaa Minishan valmiiksi ja tuoda sen maneesiin kun olet valmis?
- Ilman muuta, lopettelemme juuri! Vastasin ja käänsin tamman portille. Tämä minun olisi ehdottomasti nähtävä! Halusin katsoa Minishaa ratsuna, sillä ties milloin pääsisin itse kokemaan sen.
Laitettuani tallin käytävällä ratsuni valmiiksi, vein sen maneesiin. Käytävällä olin huomannut jonkun pyörivän Bean kanssa ja olimme vaihtaneet vain tervehdykset. Nainen oli esittäytynyt Evaniksi ja Jimmy oli jäänyt avustamaan häntä, se pilke silmäkulmassa ja vetovoimaisuutta uhkuen.
Minishaa ratsasti Mick. Hän näytti tuntevan tamman läpikotaisin ja otti heti oikeanlaisen otteen ratsuunsa. Istuin katsomossa hiirenhiljaa ja ihailin ratsukon yhteistyötä. Huomasin, että tamma reagoi herkästi apuihin ja että sen kanssa olisi oltava tilannetietoinen lähes alituiseen. Ryhdyin odottamaan ja jännittämään ensimmäistä selkäännousuani.
Purin varusteet Minishan yltä, sillä Mick otti jo seuraavan ratsun alleen. Kello näytti jo hyvän verran ja huomasin viipyneeni tallilla lähemmäs kahdeksan tuntia. Samassa muistin puhelinta katsoessani, että olisi kiiruhdettava talonyhtiön kokoukseen kuuntelemaan uusia toimia ensi vuoden varalle. Laitoin Minishan eteen heinät ja taputin sitä.
- Huomiseen Minnie, hyvästelin tamman ja lähdin kävelemään kylmään ja hiukan pimenevään maisemaan. Pian saisinkin auton alleni, onneksi. Vilkaisin taas kelloa ja kiristin tahtia, pian myöhästyisin.
Olin enemmän kuin kiitollinen nähdessäni Weigelin pihapiiriin tulvivan valon - vihdoinkin perillä! Vilkaisin puhelimeni näyttöä, jossa kello vilkkui 07:15. Erinomaisesti aikataulussa, tuumasin mielessäni ja hymyilin. En kuitenkaan hidastanut vauhtia vaan pakenin tallin lämpöön. Suljin oven kiireesti perässäni ja huokaisin tyytyväisesti ja hiukan katkonaisesti. Jännitys ei vielä ollut laisinkaan tipotiessään, sillä olihan tämä vasta toinen kerta talleillessani Weigelissä.
Hevoset söivät juuri parhaillaan aamuruokiaan ja ilmassa tuoksui kaura. Omaa mahaanikin kurni, sillä aamupuuro oli jäänyt väliin. Niin kova oli tuo jännitys ollut. Onneksi se oli laantunut kävellessä ja pystyin nyt suhteellisen rennosti kävelemään.
Kuulin lähestyvää viheltelemistä ja askelia. Pian kulman takaa kaarsi tummatukkainen nuorukainen. Tästä uhkui itsevarmuus ja leuhka olemus. Tunsin samantien epävarmuutta tuota henkilöä kohtaan ja kylmät väreet kulkivat pitkin selkääni tämän suodessa hymyn minulle.
- Kappas, uutta naisväkeä. Mies sanoi hymyillen ja iski silmää. Tunsin punastuvani poskilta, mutta ne olivat onneksi punaiset vielä pakkasen jäljiltä.
- Hei, olen Felicia Koubek. Mukava tutustua, esittäydyin muodollisen kohteliaasti ja soin jäykän hymyn tuolle miehelle.
- Jimmy, Weigelin ehdoton ykkösvalinta. Käänny vain minun puoleeni, jos sinulla on ongelmia. Minkälaisia vain. Hän naurahti ja iski taas silmää. Räpsyttelin silmiäni hiukan hämmästyneenä ja naurahdin heikosti sanomatta sanaakaan.
- Heitetäänpäs nämä hevoset pihalle. Otapas sinä tuo Minisha niin minä otan Bean. Etkös tullutkin Minishaa tänne hoitelemaan? Jimmy kysyi, heittäessään minulle riimunnarun. Otin sen kiinni ja lähestyin Minishan karsinaa vastaten:
- Kyllä vaan.
Tervehdin Minishaa rauhallisesti ja tamma katseli minua odottavasti. Nostin lämpimän fleeceloimen sen selkään. Taputin Minnien kaulaa ja kliksautin riimunnarun kiinni tamman riimuun. Sitten veimme Jimmyn kanssa hevoset peräkanaa tarhaan ja Jimmy heitti molemmille aamuheinät. Palasimme tallille ja sain viedä Loksun tarhaan. Muutkin hevoset vietiin ulos ja ne saivat aamuheinät. Pian tarhoilta kuului tyytyväinen heinien rouskutus. Hetken ihailtuani hevosia, jatkoin takaisin tallille ja ryhdyin siivoamaan Minishan karsinaa. Jimmy neuvoi minulle Weigelin aamurutiineja hyvin flirttailevaan sävyyn, jonka koin hiukan ahdistavana. Pyrin olemaan vähät välittävä tuon miehen puheista. Olin minä hiukan kuullut juoruja miehen käytöksestä kylällä kaupassa käydessäni. Olihan tuo hemmetin seksikäs näky ja mies hoiti hevoset hyvin, kieltämättä.
Mahani kurni jo aivan totaalisesti puolenpäivän aikoihin. Pistäydyin hoitajien huoneelle syömään voileipiäni. Huone oli viihtyisä ja lämmin. Joku oli keittänyt kahvia, sillä pannu oli täysi. Kaadoin itselleni kupillisen ja mussutin tyytyväisenä leipiäni. Tämän olin kertakaikkisesti ansainnut!
Olin päässyt melko nopeasti jutun juoneen, tuumasin putsatessani Minishan varusteita ja rasvatessani satulaa. Hyräilin ajatuksissani ja istuin toimiston vanhalla jakkaralla kun Marian pyrähti sisään. Hänellä oli yllään ratsastustamineet ja hän huikkasi minulle nopean tervehdyksen. Nainen kiiruhti pöydän luokse papereita selailemaan. Istuin aivan hiirenhiljaa kunnes Marian nosti päätään ja katsoi minua.
- Felicia, viitsisitkö Minishaa käydä hiukan juoksuttamassa? Tammaa ei ole eilen ratsastettu ja sillä on taatusti energiaa.
Nyökkäsin haltioituneena ja lopettelin varusteiden putsaamisen. Marian kiiruhti takaisin käytävälle ja huusi jotain jollekin. Mick kuului vastaavan lyhyesti vaimonsa viestiin.
Riimunnaru riippui kädessäni kun tallustelin Minishan tarhalle. Tamma seisoi portilla vasenta takakoipeaan lepuuttaen.
- Heippa Minnie, lähdetäänkös vähän liikkumaan? Kysäisin tammalta ja silitin sen otsaa. Minisha vastasi ryhdistäytymällä ja kulkemalla reippain askelin vierelläni tallille.
Jätin Minishan käytävälle ja hain sen sen harjapakin, suitset, juoksutusliinan ja -raipan. Tamma katsoi korvat höröllään ja kiinnostuneena tamineita. Laitoin fleeceloimen karsinan ovelle ja harjasin Minishan kauttaaltaan. Se näytti nauttivan hoidosta suunnattomasti, silmät ollen ummessa.
Maneesista kuului taas ääniä ja arvelin Marian olevan ratsastamassa. Mickin ääni kajahti ilmoille ja kuulin puomin putoavan. Talutin Minishan tyhjälle kentälle ja suljin portin perässämme.
Suunnistin keskelle kenttää, eikä minun tarvinnut ohjeistaa Minishaa juuri yhtään - se tajusi jutun jujun ja lähti kulkemaan muutaman metrin päässä minusta, ympyrällä.
- Hyyvä tyttö, kehuin tammaa rauhallisella, mutta selkeällä äänellä.
Toistaiseksi Minisha vaikutti rauhalliselta siinä kävellessään. Välillä se nosti päätään ja vilkaisi ympärilleen.
Kun siirryin juoksuttamaan sitä ravissa, pyrähti tamma liikkeelle pitkin ja matkaavoittavin askelin! Se ravasi pääkorkealla ja häntä koholla. Tamman sieraimet olivat suuret ja korvat höröllään. Tuo voikko kaunotar oli upea näky valkoista lumea vasten ja toivoin, että olisin voinut ottaa siitä sillä hetkellä kuvan.
Laukka nousi Minishalta nopeasti ja hiukan liian kovaa. Jouduin rauhoittamaan tahtia äänelläni ja tamma korahteli. Se näytti fantastiselta, niin elegantilta!
Juoksutettuani Minishan, kävelytin sitä kenttää ympäri vierelläni. Kohta Mick käveli lähemmäs ja huusi minulle:
- Voisitko laittaa Minishan valmiiksi ja tuoda sen maneesiin kun olet valmis?
- Ilman muuta, lopettelemme juuri! Vastasin ja käänsin tamman portille. Tämä minun olisi ehdottomasti nähtävä! Halusin katsoa Minishaa ratsuna, sillä ties milloin pääsisin itse kokemaan sen.
Laitettuani tallin käytävällä ratsuni valmiiksi, vein sen maneesiin. Käytävällä olin huomannut jonkun pyörivän Bean kanssa ja olimme vaihtaneet vain tervehdykset. Nainen oli esittäytynyt Evaniksi ja Jimmy oli jäänyt avustamaan häntä, se pilke silmäkulmassa ja vetovoimaisuutta uhkuen.
Minishaa ratsasti Mick. Hän näytti tuntevan tamman läpikotaisin ja otti heti oikeanlaisen otteen ratsuunsa. Istuin katsomossa hiirenhiljaa ja ihailin ratsukon yhteistyötä. Huomasin, että tamma reagoi herkästi apuihin ja että sen kanssa olisi oltava tilannetietoinen lähes alituiseen. Ryhdyin odottamaan ja jännittämään ensimmäistä selkäännousuani.
Purin varusteet Minishan yltä, sillä Mick otti jo seuraavan ratsun alleen. Kello näytti jo hyvän verran ja huomasin viipyneeni tallilla lähemmäs kahdeksan tuntia. Samassa muistin puhelinta katsoessani, että olisi kiiruhdettava talonyhtiön kokoukseen kuuntelemaan uusia toimia ensi vuoden varalle. Laitoin Minishan eteen heinät ja taputin sitä.
- Huomiseen Minnie, hyvästelin tamman ja lähdin kävelemään kylmään ja hiukan pimenevään maisemaan. Pian saisinkin auton alleni, onneksi. Vilkaisin taas kelloa ja kiristin tahtia, pian myöhästyisin.
Kirjoitustyylisi on kiva ja helposti lähestyttävä, sekä tunnut tulevan tamman kanssa loistavasti toimeen!