Post by felicia on Dec 25, 2010 6:38:43 GMT -5
Ajoin Weigeliin tekemään iltatallia pimeydessä. Pitkät päällä huristelin suoraa tietä ja olin erittäin tyytyväinen autosta, jonka olin vihdoin ja viimein saanut käyttööni! Nyt pääsisin lyhyemmälläkin varoitusajalla Weigeliin, mikä tiesi lottovoittoa.
Tapansa mukaan, tallin ikkunoista kajasti lämmin valo ja kipitin autolta nopeasti tallille. Tallissa raksuttava kello näytti 18:30. Minulla olisi vielä loistavasti aikaa kokeilla Minishaa ja nousta sen selkään - ensimmäistä kertaa! Pieni jännitys pulpahteli vatsassani, kun käännähdin kannoillani, hakeakseni Minnien sisälle.
Tamma oli pirteällä tuulella ja asteli vieressäni reippahasti kun talutin sen sisälle. Toistaiseksi muita hevosia tai ihmisiä ei näkynyt. Nautin hiljaisuudesta ja saatuani Minishan laitetuksi karsinaansa ja loimen poimittua sen päältä, hain varusteet ja harjapakin.
Minisha antoi minun harjata itseään sen kummempia härnäilemättä, vaikkakin siirtelikin yhdessä vaiheessa koipiaan sinne sun tänne. Kun pyysin selvästi sitä olemaan paikoillaan, osasi tamma uskoa ja antautui harjauksen nautittavaksi!
Pidin Minishan kiinni kun harjasin sen. Harjauksen jälkeen nostin satulan karsinan oven vierestä ja vein sen nostettavaksi tamman selkään. Minisha kohotti päätään ja tajusi jutun jujun - nythän lähdettäisiin ratsastamaan! Naurahdin hiukan tamman ilmeelle ja pudistelin päätäni kiinnittäessäni satulavyön. Suitset sain Minishalle laitettua ongelmitta ja kohta olimme valmiit ensimmäiseen "koitokseen"!
Talutin tamman ulos tallista kylmään pimeyteen. Minishaan tuli heti tietynlaista pirteyttä ja sen askel reipastui. Maneesissa paloi valot ja kuulin kavion kopsetta sisältä. Avasin hitaasti oven ja kurkistelin sisään. Marian käveli juuri parhaillaan Bean kanssa ja nyökkäsi hymyillen suuntaani.
- Tule vaan rohkeasti, mahdutte joukkoon! Hän naurahti iloisesti ja astuimme Minishan kanssa maneesin lämpöön. Vedin raskaan oven kiinni ja talutin ratsuni keskelle maneesin pohjaa.
Kiristelin satulavyöt ja säädin suurpiirteisesti jalustimet. Sitten otin ohjat yhteen käteen ja ponnistin itseni satulaan. Huh! Tajuttoman ihana tunne levisi raajoihini. Siitä oli niin pitkä aika kun viimeksi olin istunut hevosen selkään! Säädin selästä käsin jalustimet ja satulavyön vielä. Minisha seisoi paikoillaan tottelevaisesti ja odotti tarkkaavaisena liikkeellelähtö-komentoani.
Kannustin tamman liikkeelle ja lähdimme askeltamaan uralle Bean ja Marianin suuntaisesti. Me molemmat kävelimme hetken aikaa hiljaa ja kuulostelin Minishan askeleita. Se käveli rennosti eteenpäin, kaula rennosti pitkällä, mutta hiukan korkealla. Tunsin selvästi, että Marian hiukan tarkkaili minua, mutta se ei oikeastaan haitannut minua. Parempi vain, että oli tuttu henkilö hiukan "katsomassa perään"!
Pitkien alkukävelyjen jälkeen otin ohjista tuntumaa ja kehotin tamman rauhalliseen raviin. Minisha totteli herkästi ja oli ravissa alta aikayksikön. Tamman ravi oli pehmeää, mutta ajoittain se meinasi vauhdittaa askeltaan, jolloin kevyesti jouduin hidastelemaan. Muuten Minisha pureskeli kuolainta ja ravasi kauniisti eteenpäin. Hirvittävän taipuisa tamma ei tuntunut vielä olevan, laukkauransa jäljiltä. Hieman kankeasti kääntyvää Minishaa sai kunnolla ohjata ja lisähaastetta toi se, että todellakin oli oltava tarkkana apujen kanssa. Tamma ei ottanut kovin mielellään vastaan kovia apuja, vaan luimisteli korviaan.
Pyrin ratsastamaan herkällä kädellä ja tekemään paljon suuria ympyröitä. Marian ratsuneen ravasi siinä välissä ja suoritti omaansa. Hiljaisuus vallitsi maneesissa, ainoastaan pehmyt kavioiden kopse kaikui suuressa hallissa.
Minisha alkoi tuntua käteen sopivammalta kokoajan kun ratsastin sitä eteen. Tamma alkoi myös rentoutua ja se pyöristi niskaansa, aivan hiukkasen.
Ravin kautta nostin kulmasta pyörivän laukan. Jouduin ottamaan tammaa heti kiinni, sillä Minishalla oli matkaavoittava askel laukassa! Pidin tamman tuntumalla ja puolipidätteiden kautta hallinnassani. Jouduin työskentelemään kokoajan, huomaamattani, vaikka Minisha toimikin herkästi. Laukka jatkui muutaman kierroksen kunnes hiljensin raviin. Tunsin kuumotuksen kasvoillani, niskassani ja selässäni. Huh, huh!
- Sehän sujui melko hyvin, pidä vain vielä rennompi käsi ja myötää enemmän, niin asetutte paremmin samaan muottiin, Marian iski silmää ja nyökkäsin. Ensi kerralla laukassa toteutin ohjeita ja se sujui jo paremmin!
Ratsastuksen lopuksi otin vetreää ravia pitkillä ohjilla ja Marian lopetteli jo Bean kanssa.
- Miltäs tamma tuntui? Marian kysyi ja katsahdin naiseen ravaavan hevoseni selästä.
- Aika hyvältä, herkkä se tosiaan on ja työtä on tehtävä, naurahdin.
- Niinhän se on, mutta loistoratsu - eikö? Marian kysyi.
- Kyllä se ainakin on opettavainen! Hymyilin ja Marian naurahti.
Saatuani hoidettua loppuverryttelyt, ohjasin tamman maneesin keskelle. Marian ja Bea olivat jo häipyneet. Laskeuduin rauhallisesti selästä ja taputin tamman kaulaa.
- Sehän meni ihan hienosti, eikö? Kysyin ratsultani ja vein sen talliin.
Minisha ei ollut hikinen ratsastuksen jäljiltä, joten jätin sen talliloimi päällä karsinaan. Katsahdin kelloa, pian olisi aika ruokkia hevosväki. Vein Minishan varusteet paikoilleen ja kappas, Jimmy istuskeli toimistossa puhelin kourassa.
- Voi kyllä muru, saat tuntea sen nahoissasi. Mies naurahti makoisasti ja minua puistatti!
Jimmy iski silmää ja puri purkkaa kun pääsin sisälle. Nyökkäsin vain takaisin ja asetin satulan paikoilleen ja puhdistetut suitset myös. Jimmy lopetteli puhelun juuri "sopivasti".
- Mitäs tytsy? Tuntuko Minisha hyvältä? Jimmy vaikutti asialliselta kysyessään, mutta tämän olemus uhkui vetovoimaa, taas kerran.
- Ihan hyvältä, vastasin hiukan kylmästi ja työnsin Minishan harjapakin hyllyyn, paikoilleen.
Jimmy sai onneksi muuta ajateltavaa, vilkaistessaan kelloa:
- No, lähdetääs ruokkii hevoset!
Ruokimme koko konkkaronkan tallin puolella ja pian tyytyväinen rouskinta täytti tilan. Jimmy paineli hevosettomalle alueelle Mickin huutojen saattelemana ja hengähdin hiukan helpottuneena. Lakaisin tallikäytävän heinästä ja työnsin heinät Loksun karsinaan.
Kello näytti puolta yhdeksää illalla kun starttailin autoni Weigelin pihasta. Taas oli yksi mukava päivä takana - kylläpäs oli ratsastus taas maittanut!
Tapansa mukaan, tallin ikkunoista kajasti lämmin valo ja kipitin autolta nopeasti tallille. Tallissa raksuttava kello näytti 18:30. Minulla olisi vielä loistavasti aikaa kokeilla Minishaa ja nousta sen selkään - ensimmäistä kertaa! Pieni jännitys pulpahteli vatsassani, kun käännähdin kannoillani, hakeakseni Minnien sisälle.
Tamma oli pirteällä tuulella ja asteli vieressäni reippahasti kun talutin sen sisälle. Toistaiseksi muita hevosia tai ihmisiä ei näkynyt. Nautin hiljaisuudesta ja saatuani Minishan laitetuksi karsinaansa ja loimen poimittua sen päältä, hain varusteet ja harjapakin.
Minisha antoi minun harjata itseään sen kummempia härnäilemättä, vaikkakin siirtelikin yhdessä vaiheessa koipiaan sinne sun tänne. Kun pyysin selvästi sitä olemaan paikoillaan, osasi tamma uskoa ja antautui harjauksen nautittavaksi!
Pidin Minishan kiinni kun harjasin sen. Harjauksen jälkeen nostin satulan karsinan oven vierestä ja vein sen nostettavaksi tamman selkään. Minisha kohotti päätään ja tajusi jutun jujun - nythän lähdettäisiin ratsastamaan! Naurahdin hiukan tamman ilmeelle ja pudistelin päätäni kiinnittäessäni satulavyön. Suitset sain Minishalle laitettua ongelmitta ja kohta olimme valmiit ensimmäiseen "koitokseen"!
Talutin tamman ulos tallista kylmään pimeyteen. Minishaan tuli heti tietynlaista pirteyttä ja sen askel reipastui. Maneesissa paloi valot ja kuulin kavion kopsetta sisältä. Avasin hitaasti oven ja kurkistelin sisään. Marian käveli juuri parhaillaan Bean kanssa ja nyökkäsi hymyillen suuntaani.
- Tule vaan rohkeasti, mahdutte joukkoon! Hän naurahti iloisesti ja astuimme Minishan kanssa maneesin lämpöön. Vedin raskaan oven kiinni ja talutin ratsuni keskelle maneesin pohjaa.
Kiristelin satulavyöt ja säädin suurpiirteisesti jalustimet. Sitten otin ohjat yhteen käteen ja ponnistin itseni satulaan. Huh! Tajuttoman ihana tunne levisi raajoihini. Siitä oli niin pitkä aika kun viimeksi olin istunut hevosen selkään! Säädin selästä käsin jalustimet ja satulavyön vielä. Minisha seisoi paikoillaan tottelevaisesti ja odotti tarkkaavaisena liikkeellelähtö-komentoani.
Kannustin tamman liikkeelle ja lähdimme askeltamaan uralle Bean ja Marianin suuntaisesti. Me molemmat kävelimme hetken aikaa hiljaa ja kuulostelin Minishan askeleita. Se käveli rennosti eteenpäin, kaula rennosti pitkällä, mutta hiukan korkealla. Tunsin selvästi, että Marian hiukan tarkkaili minua, mutta se ei oikeastaan haitannut minua. Parempi vain, että oli tuttu henkilö hiukan "katsomassa perään"!
Pitkien alkukävelyjen jälkeen otin ohjista tuntumaa ja kehotin tamman rauhalliseen raviin. Minisha totteli herkästi ja oli ravissa alta aikayksikön. Tamman ravi oli pehmeää, mutta ajoittain se meinasi vauhdittaa askeltaan, jolloin kevyesti jouduin hidastelemaan. Muuten Minisha pureskeli kuolainta ja ravasi kauniisti eteenpäin. Hirvittävän taipuisa tamma ei tuntunut vielä olevan, laukkauransa jäljiltä. Hieman kankeasti kääntyvää Minishaa sai kunnolla ohjata ja lisähaastetta toi se, että todellakin oli oltava tarkkana apujen kanssa. Tamma ei ottanut kovin mielellään vastaan kovia apuja, vaan luimisteli korviaan.
Pyrin ratsastamaan herkällä kädellä ja tekemään paljon suuria ympyröitä. Marian ratsuneen ravasi siinä välissä ja suoritti omaansa. Hiljaisuus vallitsi maneesissa, ainoastaan pehmyt kavioiden kopse kaikui suuressa hallissa.
Minisha alkoi tuntua käteen sopivammalta kokoajan kun ratsastin sitä eteen. Tamma alkoi myös rentoutua ja se pyöristi niskaansa, aivan hiukkasen.
Ravin kautta nostin kulmasta pyörivän laukan. Jouduin ottamaan tammaa heti kiinni, sillä Minishalla oli matkaavoittava askel laukassa! Pidin tamman tuntumalla ja puolipidätteiden kautta hallinnassani. Jouduin työskentelemään kokoajan, huomaamattani, vaikka Minisha toimikin herkästi. Laukka jatkui muutaman kierroksen kunnes hiljensin raviin. Tunsin kuumotuksen kasvoillani, niskassani ja selässäni. Huh, huh!
- Sehän sujui melko hyvin, pidä vain vielä rennompi käsi ja myötää enemmän, niin asetutte paremmin samaan muottiin, Marian iski silmää ja nyökkäsin. Ensi kerralla laukassa toteutin ohjeita ja se sujui jo paremmin!
Ratsastuksen lopuksi otin vetreää ravia pitkillä ohjilla ja Marian lopetteli jo Bean kanssa.
- Miltäs tamma tuntui? Marian kysyi ja katsahdin naiseen ravaavan hevoseni selästä.
- Aika hyvältä, herkkä se tosiaan on ja työtä on tehtävä, naurahdin.
- Niinhän se on, mutta loistoratsu - eikö? Marian kysyi.
- Kyllä se ainakin on opettavainen! Hymyilin ja Marian naurahti.
Saatuani hoidettua loppuverryttelyt, ohjasin tamman maneesin keskelle. Marian ja Bea olivat jo häipyneet. Laskeuduin rauhallisesti selästä ja taputin tamman kaulaa.
- Sehän meni ihan hienosti, eikö? Kysyin ratsultani ja vein sen talliin.
Minisha ei ollut hikinen ratsastuksen jäljiltä, joten jätin sen talliloimi päällä karsinaan. Katsahdin kelloa, pian olisi aika ruokkia hevosväki. Vein Minishan varusteet paikoilleen ja kappas, Jimmy istuskeli toimistossa puhelin kourassa.
- Voi kyllä muru, saat tuntea sen nahoissasi. Mies naurahti makoisasti ja minua puistatti!
Jimmy iski silmää ja puri purkkaa kun pääsin sisälle. Nyökkäsin vain takaisin ja asetin satulan paikoilleen ja puhdistetut suitset myös. Jimmy lopetteli puhelun juuri "sopivasti".
- Mitäs tytsy? Tuntuko Minisha hyvältä? Jimmy vaikutti asialliselta kysyessään, mutta tämän olemus uhkui vetovoimaa, taas kerran.
- Ihan hyvältä, vastasin hiukan kylmästi ja työnsin Minishan harjapakin hyllyyn, paikoilleen.
Jimmy sai onneksi muuta ajateltavaa, vilkaistessaan kelloa:
- No, lähdetääs ruokkii hevoset!
Ruokimme koko konkkaronkan tallin puolella ja pian tyytyväinen rouskinta täytti tilan. Jimmy paineli hevosettomalle alueelle Mickin huutojen saattelemana ja hengähdin hiukan helpottuneena. Lakaisin tallikäytävän heinästä ja työnsin heinät Loksun karsinaan.
Kello näytti puolta yhdeksää illalla kun starttailin autoni Weigelin pihasta. Taas oli yksi mukava päivä takana - kylläpäs oli ratsastus taas maittanut!
Eikö olekkin upeat nuo Minishan askellajit! 
Saat minun puolesta ruveta liikuttamaan Minniä ihan vapaasti, niin kentällä kuin maastossakin. Tallin valmennuksiin ja kisoihin saat myös osallistua sillä, jos vain haluat.