Post by Aida on Jan 1, 2011 17:21:00 GMT -5
Vuoden ensimmäinen päivä
Lauantai 1. tammikuuta 2011
Lauantai 1. tammikuuta 2011
Vuoden ensimmäinen päivä. Uusien alkujen päivä. Itseensäuskomisen ja lupausten päivä. Se päivä, jona päätetään tehdä taas tästäkin vuodesta parempi kuin mistään aiemmasta - tänä vuonna minä en jätä mitään viimetinkaan, tänä vuonna otan tehtäväkseni vain sen verran kuin kykenen tekemään, tänä vuonna priorisoin ja teen kaiken valmiiksi. Tänä vuonna en epäonnistu missään. Tästä vuodesta tulee elämäni paras vuosi.
Ja paskat.
Jos vuosi kaksituhattayksitoista jatkuisi samalla tyylillä kuin millä se oli alkanut, Aida olisi vuoden loppuun mennessä kuollut kuin naapurin mummon vanha kultakala. Ei siinä vielä mitään, että punainen pikku Peugeot oli jälleen korjattavana, mutta kun jo jonkun aikaa hieman takkuillen kulkenut suhde Ralfin kanssa sai lopullisen loppunsa ja kerrostalon vesiputket ja lämmityssysteemi sanoivat poks, alkoi Aidan huumorintaju olla todellisella koetuksella. Vietettyään vuodenvaihteen asunnossaan kahdestaan täpötäyden kuohuviinipullon (joka jäikin korkkaamattomaksi) kanssa ja nukuttuaan yönsä jäätävän kylmässä kerrostaloyksiössä villahousuihin, -sukkiin, -paitaan, toppatakkiin ja karvalakkiin verhoutuneena Aida heräsi tavattoman varhain ehtiäkseen tallille julkisia kulkuneuvoja hyödyntäen.
Hiljainen Weigel sai naisen mielen tyyntymään hienoisesti. Aida työskenteli tavallistakin tehokkaammin ja teki kaikkensa saadakseen muuta ajateltavaa, kuin epäonnistuneen vuodenvaihteensa. Hevoset pääsivät toviksi nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta. Päivä oli kenties harvinaisen kylmä, mutta paksut talvikarvat ja liikkuminen kyllä lämmittäisivät hevosia riittävästi. Hevosten ulkoillessa Aida laittoi luudan heilumaan. Talli oli pian lakaistu, ja kun uhkasi näyttää siltä, ettei Aidalle riittäisi enempää tekemistä, hän siirtyi kuuraamaan varusteita ja itse varustehuonetta.
Päivä kului ja Aidan työvuoro läheni loppuaan. Tallissa ei kenties koskaan ollut ollut yhtä siistiä, Marian huomautti käydessään tallilla ennen ostoksille lähtöä. Se saattoi hyvinkin pitää paikkaansa, mutta Aida ei kyennyt nauttimaan työnsä tuloksesta. Vimpan päälle siisti talli tarkoitti sitä, ettei mitään ollut enää tehtävissä ennen iltaruokintaa, joka puolestaan kuului Jimmylle, jonka vuoro alkaisi pian. Olkoonkin, että hänen työvuoronsa oli ohi, Aidalla ei ollut mikään kiire poistua lämpimästä tallista. Kotona odottaisivat vain pakkaslukemat. Niin, ja vesihanat, joista ei tulisi vettä. Pitäisi muistaa käydä hakemassa vesikanisteri jostain ennen kotiutumista.
Jimmyn saapuessa työvuoroon Aida siis istua nökötti yhä tallilla, vilttiin kietoutuneena heinävintin portailla.
"Aiduliinikin vielä täällä! Sun vuorosihan loppui jo", Jimmy huomautti.
"Loppui joo", Aida huokaisi ja sai miehen katsomaan itseään kummastuneena.
"Mikäs murua risoo? Eikö mennyt vuodenvaihde ihan suunnitelmien mukaan?"
Se oli viimeinen pisara. Kysymys oli yksinkertaisesti liikaa väsyneelle Aidalle, joka purskahti itkuun. Jimmyn ilme oli näkemisen arvoinen, kun mies yritti ymmärtää, mitä hän mahtoi taas sanoa tai tehdä väärin.
"No, mikä nyt on?" hämmentynyt mies kysäisi ja istahti Aidan viereen.
"Ei mikään", Aida niiskaisi.
"Kyllä sä voit mulle kertoa", Jimmy maanitteli ja käytti tilaisuuden hyväksi kietoakseen kätensä naisen hartioiden ympärille. "Anna tulla vaan, kyllä mä kuuntelen."
Aida vuodatti kurjuuttaan Jimmylle, joka kuunteli hiljaa ja yritti peittää hymyään, kun vaaleaverikkö valitti, ettei kyennyt skumppapulloakaan avaamaan, kun otti niin pahasti päähän.
"Ja sit meni poikki äijän kanssa. Mä en käsitä, miten kukaan voi tosta noin vaan keksiä, että ottaakin toisen naisen ja kertoo siitä ensimmäiselle ja toivoo vielä, että voitaisiin jatkaa! Ihan kuin mä haluaisin olla joku salarakas ja toinen nainen!" Aada parkaisi.
"Miehet on sikoja", Jimmy sanoi täydestä sydämestään. "Ei meitä pidä ottaa liian vakavasti, paskiaisia me ollaan loppupeleissä kaikki kuitenkin."
Aidaa nauratti kuulla nämä sanat Jimmyn suulla lausuttuina.
"Sähän sen tiedät", nainen tuumasi ja nojasi poskensa toviksi miehen olkaa vasten.
"Tiedän. Tiedätkö sä, mitä sä tarvitset just nyt?"
"Evakkokämpän, jossa on juokseva vesi, toimiva lämmitys ja joku kolo, jossa nukkua", Aida tuhisi. "Remontin ajaksi. Ja helkkaristi rahaa, jotta mulla on varaa maksaa paitsi Pauli Peugeotin korjauskustannukset, myös kämpän remppa."
"No varmasti sitäkin, mutta ihan ensiksi sä tarvitset ison tuopin ja hyvää livemusiikkia. Nyt me tehdään niin, että tehdään iltatalli ja sitten me mennään sun kämppäs kautta, niin että voit käydä hakemassa sen mitä sieltä sitten ikinä tarviitkaan. Heitetään sun kamat mun luo ja sit mä tarjoon sulle sen tuopin ja tuut mun luo punkkaamaan yöks."
"Kai sulla on joku sohva, jolla mä voin nukkua?" Aida kysyi epäluuloisena.
"Ei mun sängyssäkään mitään vikaa ole", Jimmy vihjasi silmäänsä iskien.
"Unohda koko juttu, mua et sänkyysi saa."
"No okei okei, nuku sohvalla sit, mut kyl sä jonkun yöpaikan tarttet."
"Selvä. Väliaikainen aselepo siihen asti, kunnes mä löydän kunnon kämpän omani remontin ajaksi?"
"Sovittu juttu. Ja sit iltatallin tekoon."
"Mun työvuoro on ohi, saat tehä sen ihan ite. Mä keitän kahvit työntekijöiden huoneessa."
